Vuonna 2014 Norja, joka ei ole mikään elokuvamaailman tuottajasuosikki, näytti uuden elokuvansa ja se on osoittautunut yllättävän erilaiseksi nykyisen leffakulttuurin seassa. Elokuva on nimeltään Kraftidioten ja sen ohjaaja, norjalainen Hans Petter Moland, oli kuvaamishetkellä jo melkein 60 vuotta vanha. Näytöltä tulee niin syvempää ajatusta kuin mustaa huumoriakin. Syvennytäänkö tarinaan?

Turvallinen Ja Rauhallinen Maa

Norjasta puhutaan, että se on yksi maailman turvallisimmista ja rauhallisimmista maista. On vaikea sanoa, onko asia todellakin näin, kun elokuvan juoni alkaa murhasta ja jatkuu huumekauppiaiden elämän kululla: onkohan siis Norjassakin näitä jenkkielokuvien suosikkeja kuten ase- ja huumekauppiaita, loukkaantuneita tavallisia ihmisiä ja kansainvälisesti toimivia rikollisia? Ruotsalainen maahanmuuttaja tekee töitään talvisin. Hän on arvostettu lumiauton kuljettaja, joka hoitaa koko alueen teiden auraukset ja huolehtii teiden olemassa olosta Norjan pohjoisosassa keksityssä kaupungissa nimeltään Tyos. Hän asuu vaimonsa kanssa ja heidän poikansa on jo nuori mies, joka sai surmansa töissä ja virallisen version mukaan kyseessä oli heroiinin yliannostus. Elokuvan päähenkilö Nils, tämä meille jo tuttu ruotsalainen lumiauton kuljettaja ja samalla surmatun pojan isä on täysin varma siitä, että poika ei ollut huumeriippuvainen eikä mistään yliannostuksesta voinut olla puhettakaan. Poliisi ei kuitenkaan auta.

Oikeudenmukaisuuden Etsiminen

Kun viranomaisilta ei saa mitään apua tilanteeseen, Nils ryhtyy omiin toimenpiteisiin. Luonnollisesti suhteet puolison kanssa ovat menneet huonoiksi sen jälkeen, kun vaimo oli hyväksynyt pojan kuoleman syyn ja nyökkäsi poliisin uskottavaan yliannostuksesta kertovaan tarinaan. Siitä hetkestä Nilsin seikkailut alkavat. Elokuvassa on mustaa huumoria sen verran, että ei edes tajua nauraa heti ensimmäisillä minuuteilla. Tarina on todellakin surullinen, mutta elokuvan juonen kulku saa katsojan innostumaan ohjaajan tekemästä työstä: kuinka nauretaan muiden ihmisten murheille? Mitä yleensä tapahtuu elokuvissa? Päähenkilö on aina hengissä, ihmisiä kuolee silloin tällöin ja sattuu kaikenlaisia ihmeitä kaikkien elämän säilyttämiseksi. Tässä homma on vaan toisin: rikollisia kuolee suuri määrä ja Nilsin maine auttaa häntä pysymään kaukana poliisin epäilyistä. Kraftidioten-elokuva nauraa jopa sille, kuinka koirien kakat siivotaan kadulta. Nauretaan verelle, ihmisten ahneudelle, rikkaiden perheiden avioeroille ja lasten jakamiselle, poliisille, homoseksuaalisuudelle ja rikollisten elämälle. Pitää olla hyvin avoin ihminen, jotta jaksaa katsoa leffan loppuun, ja se nimittäin kestää vajaat kaksi tuntia lumisine maisemineen ja lyhyine vuorosanoineen.

Oikeudenmukaisuuden Etsiminen
Oikeudenmukaisuuden Etsiminen

Jälkimakua

Minulle itselleni on jäänyt Kraftidioten-leffan jälkeen hyvä fiilis. En tarkoita sitä, että elokuvassa nostetuille aiheille pitäisi oikeasti nauraa aina tavallisessakin elämässä, mutta se, että ohjaaja on uskaltanut tehdä askeleen näkymättömän moraaliviivan yli, on ainakin kunnioituksen arvoista.

Tänä päivänä pyritään olemaan kaikki hyvin tolerantteja kaikelle: maahanmuuttajille, homoseksuaalisuudelle, avioeroille ja vaikka mille. Ollaan niin tolerantteja, että unohdetaan jo elämän perusasiat ja -arvot kuten perhe ja oikeudenmukaisuus. Tämä elokuva saa katsojan miettimään arjen kulttuuria hieman enemmän: siinä nauretaan sille, mille ei pitäisi nauraa, sekoittaen samaan puuroon rikollisuuden hyväksymättömyys ja ihmisten seksuaalinen vapaus – siis vihjaillen koko ajan sitä, että huomenna huumekauppakin saattaa tulla jo normaaliksi arjen ilmiöksi. Onhan sama asia jo tapahtunut maahanmuuton, avioerojen ja homoseksuaalisuuden tapauksissa, joten miksi huumekaupan ja murhien pitäisi olla huomenna laittomia?

Tässä vielä kerran mainittakoon, että huumorintajua ja kriittistä ajattelua pitää olla ainakin jonkun verran, jotta elokuvan ymmärtää ja osaa arvostella sitä enemmän kulttuurityön tuloksena kuin tavallisena leffana. Tyyliksi voisi sanoa art-housen, sillä enemmän huomiota kannattaa kiinnittää elokuvan tausta-ajatukseen kuin sen juoneen, joka on… no, ainakin yhden kerran katsottava.

Kategoriat: Elokuva