Kauhuelokuvan klassisista hirviöistä ihmissusi on ollut 2000-luvulla hankalin. Vampyyrit ovat taipuneet romantiikaksi, satiiriksi ja tekijäelokuvaksi. Zombit valloittivat televisiosarjat ja suurelokuvat, ja aavetarinoista tuli yksi vuosikymmenen kannattavimmista lajityypeistä. Ihmissusi on sen sijaan jäänyt joko komediaksi tai epäonnistuneiksi suurtuotannoiksi. Tammikuussa 2027 Suomen elokuvateattereihin saapuva Werwulf voi muuttaa tämän.
Miksi ihmissusi on niin vaikea?
Ihmissusielokuvien historiassa on muutama klassikko: The Wolf Man (1941), An American Werewolf in London (1981), The Howling (1981) ja Neil Jordanin The Company of Wolves (1984). Viime vuosikymmenten yritykset ovat kuitenkin harvoin onnistuneet. Syitä on arviomme mukaan kaksi.
Ensimmäinen syy on tekninen. Ihmissuden muodonmuutos on vaikea toteuttaa vakuuttavasti. 1980-luvun käytännön tehosteet olivat aikansa huippua, mutta tietokonetehosteiden aikakaudella muodonmuutokset ovat usein näyttäneet keinotekoisilta ja vieneet kauhulta terän.
Toinen syy on temaattinen. Vampyyri voi edustaa seksuaalisuutta, kuolemattomuutta tai riistoa, ja zombi kulutusyhteiskuntaa tai pandemiaa. Ihmissuden metafora – ihmisessä asuva peto – on niin ilmeinen, että se kääntyy helposti kliseeksi.
Eggersin ratkaisu: takaisin aikaan ennen myyttiä
Eggers lähestyy ongelmaa tavalla, joka on tunnusomaista hänen koko tuotannolleen. Hän ei modernisoi hirviötä vaan vie sen takaisin aikaan, jolloin siihen uskottiin. Werwulf sijoittuu 1200-luvun Englantiin, ja ohjaaja on kertonut, että elokuva kuvittelee myytin uudelleen ajalta ennen kuin monet nykyiset ihmissusilegendat olivat vakiintuneet.
Ratkaisu on nerokas, koska se poistaa kliseet. Hopealuodit, täysikuu ja puremasta leviävä tartunta ovat suurelta osin myöhempien vuosisatojen ja erityisesti 1900-luvun elokuvien keksintöjä. Kun ne poistetaan, jäljelle jää se, mitä keskiajan ihmiset todella pelkäsivät: kirous, synti, paholaisen valta ja oma yhteisö, joka voi kääntyä sinua vastaan.
Sama lähestymistapa teki The Witchistä niin pelottavan. Elokuva ei kysynyt, ovatko noidat todellisia. Se kuvasi maailman, jossa ne olivat, ja antoi katsojan kokea uskon kauhun sisältäpäin.
Kieli, kuva ja aitous
Werwulfin tekninen toteutus on poikkeuksellisen kunnianhimoinen. The Hollywood Reporterin mukaan dialogi on kirjoitettu aikakauden englannilla, ja Slashfilmin mukaan koko elokuva puhutaan keskienglanniksi. Elokuva on kuvattu kapeaan Academy-kuvasuhteeseen, ja trailerin rakeinen kuva vaihtelee lähes mustavalkoisista kuunvalojaksoista vaaleisiin, haaleisiin väreihin.
Eggers on tehnyt yhteistyötä samojen tekijöiden kanssa koko uransa ajan: kuvaaja Jarin Blaschken, leikkaaja Louise Fordin ja lavastaja Craig Lathropin. Tämä jatkuvuus on yksi syy siihen, miksi hänen elokuvansa näyttävät aina tunnistettavilta, olipa kyse 1600-luvun Uudesta-Englannista, viikinkien Islannista tai 1800-luvun Saksasta.
Suomalaiselle katsojalle kieliratkaisu on vähemmän radikaali kuin englanninkieliselle yleisölle, koska elokuva tekstitetään joka tapauksessa. Se vaikuttaa silti elokuvan tunnelmaan: aikakauden kieli tuo dialogiin rytmin ja vierauden, jota ei voi kääntää suoraan.
Muodonmuutos – elokuvan ratkaiseva hetki
Jokaisen ihmissusielokuvan arvo mitataan lopulta muodonmuutoskohtauksessa. Ensimmäisen trailerin lopussa nähdään vilaukselta Aaron Taylor-Johnsonin hahmon muutos. Useampi elokuvasivusto kuvasi kohtausta järkyttäväksi ja raa'aksi.
Eggersin tuotannon perusteella arvioimme, että muodonmuutos on toteutettu ensisijaisesti käytännön tehosteilla ja maskeerauksella, joita digitaaliset tehosteet täydentävät. Nosferatun Orlok oli juuri tällainen yhdistelmä, ja sen fyysisyys oli yksi elokuvan vahvimmista puolista. Tämä on kuitenkin meidän arviomme, ei vahvistettu tieto.
Näyttelijät: tutut kasvot Nosferatusta
Werwulfissa Eggers kokoaa uudelleen Nosferatun tähdet Aaron Taylor-Johnsonin ja Lily-Rose Deppin. Mukana ovat myös Willem Dafoe, joka on esiintynyt jo kolmessa aiemmassa Eggersin elokuvassa, sekä The Witchistä tuttu Ralph Ineson.
Taylor-Johnsonin valinta on kiinnostava. Hän on näytellyt viime vuosina pääosin toimintarooleja, mutta Nosferatussa hän osoitti pystyvänsä myös hienovaraisempaan työhön. Kirottu talonpoika vaatii fyysisyyttä ja hiljaista epätoivoa yhtä aikaa.
Ajoitus: tammikuun kauhuelokuva
Suomessa Werwulf saa ensi-iltansa perjantaina 8. tammikuuta 2027, kaksi viikkoa Yhdysvaltain joulupäivän ensi-illan jälkeen. Joulun ja uudenvuoden jälkeinen aika on elokuvateattereille perinteisesti hiljaisempaa, ja suurten jouluelokuvien jälkeen yleisö etsii usein jotain aivan muuta.
Juuri tähän rakoon aikuisille suunnattu tekijäkauhu voi osua hyvin. Nosferatu sai Yhdysvalloissa ensi-iltansa joulupäivänä 2024 ja nousi Eggersin kaupallisesti menestyneimmäksi elokuvaksi. Studio toistaa nyt saman strategian, ja Suomessa elokuva hyötyy vielä erillisestä, kilpailultaan kevyemmästä julkaisuikkunasta.
Yhteenveto: miksi Werwulf kannattaa merkitä kalenteriin
Werwulf on harvinainen tapaus: tekijäelokuva, jota odotetaan kuin suurelokuvaa. Jos Eggers onnistuu, ihmissusi saa ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin elokuvan, joka ottaa sen vakavasti eikä nojaa genren kliseisiin. Elokuva voi määritellä hirviön uudelleen samalla tavalla kuin The Witch määritteli uudelleen noidan.
Riski on se, mikä Eggersin elokuvissa on aina: ne ovat raskaita, hitaita ja vaativia. Kaikki eivät pidä niistä. Werwulfin trailerit eivät yritäkään piilottaa tätä. Ne lupaavat mutaa, verta ja epätoivoa ilman armoa.
Katso elokuvan traileri ja tarkemmat tiedot elokuvasivultamme.