'> Kun juna liikkuu katsojaan päin osa 2 – Film trailer

Kun elokuvien luominen oli vasta alkamaisillaan, ohjaaja toimi myös operaattorina ja tuottajana. 1920-luvulla Yhdysvalloissa elokuvaus muodostui taiteen lajin lisäksi myös tuotantosektoriksi, ja ohjaajien tilalle tulivat tuottajat: he valitsivat ja ostivat käsikirjoituksia eli skenaarioita, joista tehtiin elokuvat; tuottajat valitsivat itse tulevat ohjaajat ja vasta sen jälkeen valittu ohjaaja oli valinnut näyttelijät elokuvaansa. Tähtinäyttelijöiden osallistuminen elokuvaan on silloin tehnyt hyvää mainosta tuleville elokuville ja kaikista eniten menestyivät tuolloin komediat, joissa päärooli kuului Charlie Chaplinille.

Haaraantuminen Ja Monipuolistuminen

Aika ison vaikutuksen elokuvakulttuuriin tekivät eurooppalaiset, jotka kehittivät useita mielenkiintoisia kuvaustekniikoita ja -temppuja. Myös tyylit muuttuivat ja kehittyivät: ranskalaiseen elokuvatuotantoon syntyi avantgarde ja saksalaisessa elokuvatuotannossa syntyi ekspressionismi. Eurooppalaiset ohjaajat etsivät ja löysivät uusia keinoja, joiden avulla olisi mahdollista korostaa tiettyjä objekteja erilaisissa kohtauksissa. Silloin kokeiltiin kaikkea, millä voisi vaikuttaa katsojan subjektiiviseen katseeseen niin, että hän näkisi juuri ne asiat, jotka hänelle haluttiin näyttää.

Vuoteen 1927 saakka suurin osa elokuvista oli mykkää ja näytöltä tuli pelkkää kuvaa. Suunnilleen samoina aikoina keksittiin mahdollisuus nauhoittaa ääniä, mutta sitä varottiin käyttää välttäen elokuvien tekoprosessien hintojen nousua. Ensimmäisiksi rohkeiksi tulivat taas amerikkalaiset: Warner Brothers julkaisi vuonna 1927 ensimmäisen äänielokuvan nimeltään Jazzlaulaja. Äänen tultua elokuviin, kameratemppujen ja muiden visuaalisen taiteen keinojen merkitys pieneni, mikä sai tuottajat tekemään jo enemmän kertovia elokuvia, joissa on olemassa selkeä juoni ja realistinen elämä. Osa kuuluisista näyttelijöistä ja ohjaajista oli protestoinut äänen käyttöä elokuvissa, mutta 1930-luvusta alkaen melkein kaikki elokuvat olivat kuitenkin jo äänielokuvia. Taiteellisten temppujen merkitys korvattiin musiikilla ja vuorosanoilla.

Jatkoa Nykypäivään

Yhdysvaltojen suuren laman aikana 1930-luvulla kaikki maan elokuvatuotanto joutui kaupallisten tavoitteiden uhriksi: elokuvauksen päätehtäväksi muodostui taloudellisen hyödyn saavuttaminen ja elokuvia tehtiin erittäin paljon melkein samalla juonella. Niiden laatu on ollut hyvää kuten myös niiden saama suosio, mutta hyvin pitkälle samankaltaiset käsikirjoitukset eivät sisältäneet erikoisuutta melkein lainkaan.

Samoina aikoina Saksassa ja Neuvostoliitossa ohjaajia valvottiin poliittisten järjestelmien läpi, mikä vaikeutti uusien tyylien kokeilua. Seurauksena oli se, että suurin osa tuon ajan elokuvista näissä maissa oli pitänyt sisällään sosialistista realismia. Elokuvia ei tuotettu paljon, mutta niiden laatu oli erittäin hyvää. Kyseisellä tavalla meneteltiin melkein 1950-luvun loppuun asti. Toisen maailmansodan jälkeen, 1940-1950-luvuilla, ison vaikutuksen elokuvatuotantoon onnistuivat tekemään Japani ja Italia omilla mielenkiintoisilla näkökulmillaan.

Äänen jälkeen oli värin vuoro. Huomion arvoista on se, että äänen tulo elokuviin on ottanut paljon vähemmän aikaa kuin värielokuvien yleistyminen: teknisesti se oli mahdollista jo 1930-luvun alussa, mutta ensimmäinen värielokuva julkaistiin vasta vuonna 1939 ja se pysyy tänäkin päivänä upeana klassikkona: Margaret Mitchellin Tuulen viemää -romaanin pohjalta syntyi samanniminen elokuva. Värielokuvat syrjäyttivät mustavalkotuotannon melkein kokonaan vasta 1970-luvulla, jolloin myös filmin laatu parani: siitä tuli enemmän valoherkkä, mikä mahdollisti kuvaamisen huonommissa olosuhteissa ja helpotti valaistusta.

Toisen maailman sodan jälkeinen elokuvatuotannon ja -taiteen elämä sai paljon vaikutteita poliittisista ja sosiaalisista tapahtumista. Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa alkoi elokuvauksen kehityksen kausi, josta nousi uusia nimiä ja teoksia. Länsi-Euroopassa jatkettiin uusien kuvauskeinojen kokeiluja sekä alettiin keskittyä myös elokuvaustaiteen psykologiaan: pyrittiin näyttämään ihmisten oikeat tunteet ja herätettiin katsojat ajattelemaan enemmän kuin katsomaan. Taiteeseen syntyi melkoinen kilpailu eurooppalaisten ja amerikkalaisten tuottajien välillä, ja Yhdysvallat keskittyivätkin silloin enemmän kalliisiin elokuviin, joissa käyttivät runsaasti lavasteita ja erikoisefektejä jättäen juonelle vähemmän huomiota.

Merkittävintä kehitystä elokuvatuotanto on saanut tietokonegrafiikan kehityksen aikana: sitä käytetään tänäänkin melkein kaikkialla ja myös niissä kohtauksissa, jotka on mahdollista kuvata perinteisin välinein. Tietokonegrafiikalla korostetaan tiettyjä asioita ja tuotetaan muuten saavuttamatonta tulosta, minkä ansiosta vain mielikuvitus on rajana nykypäivän elokuvaihmisille.

Kategoriat: Elokuva